Kielipoliisista päivää

Selailin nettiä, luin blogeja, ihmettelin, ahdistuin ja onneksi myös riemastuin taas yhdellä istumalla. Suomen kielestä nimittäin. Rakastan suomen kieltä enkä voi sietää yhdyssanavirheitä (enkä muitakaan räikeitä kielioppivirheitä). Blogeissa on niin paljon hyvin kirjoitettua, mutta niin paljon on myös sitä itteään. Eikä siinä mitään, mielestäni kirjoittaminen on hyvä juttu, ja kirjoittaessa harjaantuu, mutta kunhan nyt on pakko avautua.

Yhdyssanoja kirjoitetaan huoletta erilleen. Jaetaan arpajais voittoja ja leivotaan joulu pipareita. Jos kirjoittaa noin, niin siihenhän tulee puheessakin tauko, eikö sitä huomaa? Isojen ja pienien kirjaimien käyttö on suhteellisen erikoista. Joulukuuta ei kirjoiteta isolla alkukirjaimella muutoin kuin lauseen alussa. Kaikkialla muualla se on joulukuu.

Loistavia kielikukkasia on myös naamakirjassa. Jos ei ole muuta elämää niin voi käydä lueskelemassa BB 2009 Suomi -sivustolle kirjoitettuja kommentteja. Sisältöön en edes puutu, mutta kivoja kielioppivirheitä siellä on. Niimpä, päälikkö tehtävä, kitisiä (= kitisijä), finaali nelikko, rokki bändi, bimpo, näytteliä, päiväkirja huone, suora sanainen, kilju kaula, kaveri piiri, saman tekevää, kumpa oliskin.

Tämä on oma henkilökohtainen suosikkini: maailman kirjat sekaisin :D

Subin BB-sivustolla olevat uutiset eivät nekään ole ihan viimeisen päälle. Muutaman päivä sitten siellä puhuttiin Quinnessin ennätystenkirjasta. Kielipoliisi kävi nyt tarkastamassa, ja lapsus olikin korjattu muotoon Guinessin ennätystenkirja. Ei vieläkään mennyt ihan nappiin... Guinness olisi oikein.

Onneksi tosiaan on myös toisenlaisia esimerkkejä:

Kirjavassa kerässä oli hauska otsikko "Ajatus keriytyi auki". Neulomis- ja lankahommista tulee aina hyvälle tuulelle, ja vielä paremmalle kun langoilla leikitellään kielellisesti!

Sanakikkailunäppäryysparhaimmistoon kuuluu Ite puin -blogi. Vaikka taannoin kaikki tekonäppärät musta-sananväännösotsikot väliaikaisesti loppuivatkin, homma on edelleen hallussa. Tätä naista ei pysäytä mikään!

Heii... on niin helppo olla täydellinen.

Menkää syömään

Kävin ensimmäistä kertaa syömässä loppukesällä avatussa Vinoteca del Piemontessa. Ravintola kuuluu tampesterilaisten Gastropubien porukkaan (Nordic, Praha, Soho, Tuulensuu ja O'Hara's). Gastropubit ovat kylän luottokamaa, joten oli mielenkiintoista tutustua tähän uuteen, vähän erityyppiseen Gastropubiin. Piemonte on nimensä mukaisesti erikoistunut Piemonten alueen viineihin ja ruokiin. Ravintolassa on todella hyvä, yli 100 italialaisen viinin valikoima.

Tutustuin listaan etukäteen netissä, mutta paikan päällä se olikin erilainen. On hyvä, että lista on joustava ja käytetään niitä parhaita raaka-aineita, mitä sillä hetkellä saa, mutta ensisilmäyksellä tunnustan pelästyneeni, koska minusta netissä ollut lista oli parempi. Olin lueskellut myös arvosteluja ravintolasta: muutamassa mainittiin, että pizza ei ole erikoista. Olin siis etukäteen päättänyt, että tilaan jotain muuta kuin pizzaa. Tarjolla oli timjamirisottoa prosciutton kera, ankkaa, nieriää ja paria laatua pizzaa ja jotain muuta joka ei jäänyt mieleen, eli ei siis kiinnostanut. Ankasta ja nieriästä en suuremmin välitä, seuralainen otti timajmirisottoa, ja koska halusin ottaa erilaisen annoksen, päädyin kuitenkin pizzaan. Eipä aina kannattaisi luottaa lukemaansa vaan kokeilla itse: pizza (gorgonzola, portobello, speck & rucola) oli todella ihanaa, herkullista, maukasta, italialaista! Niin oli myös timjamirisotto. Todella yksinkertaista mutta niin maukasta. Myös ruokalistan mukaiset viinisuositukset olivat kohdillaan.

Alkuruuaksi nautimme antipastolautasen. Sitä oli listalla kahdella eri hinnalla, ja kysyin, onko se kalliimpi kahdelle. Vastaus oli, että on. Ehkä periaatteessa, mutta koska kumpikin halusimme maistaa kaikkea, jouduimme puolittamaan salamit, artisokat ja munakoisot. Annos siis ei kyllä ollut kahdelle tarkoitettu: varsinkin pienen artisokan kahdelle palasteleminen ja jakaminen oli haastavaa.

Paikka on viihtyisä ja rento, varmasti eurooppalaisinta mitä paikkakunnalta löytyy. Pimeässä illassa olisi helposti voinut kuvitella olevansa jossain Keski-Euroopassa kaupunkilomalla.

Ainoa miinus täytyy antaa haarukasta. Se oli kummallisen mallinen, kiemura sieltä päästä mistä piti pitää kiinni. Sillä syödessä tunsin itseni hetkittäin varsinaiseksi kömpelykseksi.

Paikasta jäi kyllä todella hyvä maku, niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ravintola - ei tosin sudennälkäiselle raavaalle miehelle, sen verran pieniä tai pikemminkin kohtuullisen kokoisia annokset olivat.

p.s. Kuva olis ollut kiva, mutta eipä ollut kameraa mukana tällä kertaa. Uskokaa puhetta (tai lähinnä kirjoitettua tekstiä).

Totuuden hetki by Wikipedia

Marraskuun harmaan päivän piristykseksi meemi. Ensimmäiseni. Tämä on kiertänyt blogeissa, mutta nyt bongasin tämän Asetelmalta. Nauratti niin paljon, että täytyy hakea itsellekin vastaukset näihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tässä, bitte schön:

Vastaukset kysymyksiin löytyvät Wikipedian vasemmalta reunalta kohdasta "satunnainen artikkeli".

Mitä pelkäät?
Katja Krohnia. Katja ohjaa teatterissa ja kirjoittaa näytelmiä. Krohn on kirjoittanut ja ohjannut esimerkiksi näytelmän Iso paha susi. Pelkoni tuntuu olevan täysin järjetön, mutta kun päässä vain soi rallatus "Katja Krohnia ken pelkäisi, pelkäisi... ".

Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Frank Porcun, taidemaalarin ja kuvanveistäjän. Frankin erikoisalaa on ihmisen anatomian tutkiskelu: Frank keskittyy ihmisen ihon ja rasvakerroksien alla olevan luuston rakenteeseen. Minäkin sitä jatkuvasti rasvakerroksien alta etsiskelen, joten meillä riittäisi varmaan puhuttavaa.

Mitä haluaisit häälahjaksi?
Pohjois-Venäjän selännealueen. Toivottavasti lahja sisältää hotelliyöt aluetta suurin piirtein rajaavissa Arkangelissa, Syktyvkarissa, Kirovissa ja Vologdassa. Näissä paikoissa en ole Venäjällä käynyt ja tästähän syntyisi todella upea ja eksoottinen Russia Tour!

Mitä palvot?
En ole auringonpalvoja, vaan nähtävästi vuorten palvoja: Palvon Mount Sisu -nimistä vuorta Antarktiksella. Palvon sitä koska se on epävirallisesti Veikka Gustafssonin nimeämä, ja Veikka on kova jätkä. Ja minäkin olen kiivennyt 1930 metrin korkeuteen omin pikku jaloin viime kesänä.

Mistä näet unta ensi yönä?
The Pilot Innin rautatieasemasta. Unien tulkintaopas (siis todella luotettava lähde) sanoo, että rautatieasemasta uneksiminen tarkoittaa muutosta ja mahdollista matkaa, tuota yllämainittua Venäjän turneeta siis.

Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
Aaltopahvia!!! Siitä ihanasta aaltoilevasta keskikerroksesta askartelisin kortteja, joita voisin lähettää ystäville: "Terveisiä aurinkoisesta Syktyvkarista!" Vierailisin tietenkin myös Syktyvkarin aaltopahvitehtaalla, Mondi biznes paper Syktyvkarski lesopromyshlennyi kombinatissa.

Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Pysymme edelleen itärajan takana. Kirjoittan kirjan Ali Alijevista, neuvostoliittolaisesta vapaapainijasta. Kirjan pohjalta filmataan komedia, pääosaa näyttee Ali G.

Mitä keräilet?
VOS-kieliä. Kieliä, joiden sanajärjestys on verbi-objekti-subjekti, esimerkiksi "matkustan Syktyvkariin minä". Olen valinnut keräilykohteekseni harvinaisuuden.

Mihin paras muistosi liittyy?
Quebecläisen progressiivista trash metallia soittavan Voivod-bändin albumiin War and Pain. Muisto taitaa olla niin kaukaisilta ajoilta että en sitä enää itsekään muista. Ehkä jopa parempi niin.

Turhin tietämäsi asia?
On tietenkin Suomen valtion omistajapolitiikka. Ei mitään lisättävää.

Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
Sibeliuksen kuudennesta sinfoniasta. Musiikkimakuni on hieman muuttunut Voivod-ajoista.

Minkä asian parissa tulet työskentelemään/työskentelet ammatissasi?
Ryhdyn orgnitologiksi ja erikoistun harmaatuulihaukkoihin. Harmaatuulihaukka elelee Afrikassa, joten voin lähettää aaltopahvikortteja myös työreissuilta Senegalista.

Mikä saa sinut aina nauramaan?
Seututie 863 Pohjois-Pohjanmaalla. Onko sielläkin teitä? :D

Entä itkemään?
Oulun Selkäkari. Asumaton saari, sniif. Saarella pesivät naurulokit lohduttavat ornitologiminääni jonkin verran.

Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Kaksi koiraa. Tosiasiassa näin kyllä yhden kissan.

Mitä sinulla on taskuissasi?
Saamen radio, aina mukana jos vaikka samen kieli tarttuisi.

Mikä voisi korvata sinut ilman että kukaan huomaisi?
Volger Anderssonilla, ruotsalaisella hiihtäjällä. Minut, hiihto-yök-ihmisen? Taidan olla perin huomaamaton persoona.

Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
William Lutley Sclater. Minä, lapsinero, mietin jo silloin brittiläistä eläintieteilijää, joka on nimennyt useita lintulajeja. Aavistelin, että aikuisena tutkin harmaatuulihaukkojen lisäksi Williamin nimeämiä narinonhaukkasia ja jokikaijasia.

Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
Guitar Hero World Tourin. Jos olisin wannabekitaristi, tämä olisi varmaan kova juttu.

Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
Feuer Frei!, Rammsteinin single. En ole vielä paljastanut tätä kenellekään, mutta musiikkimakuni on taantunut Sibeliuksen kautta takaisin metalliin.

Mitä rakastat eniten maailmassa?
Aritmetiikkaa, laskuoppia. Erityisen lähellä sydäntäni ovat funktiot. Sini ja cosini, awww!

Mistä aiheesta tekisit kappaleen Euroviisuihin?
Hoshi no Kirbystä. Laulu kertoo animehahmo Kirbyn ystävistä nimeltään Lololo ja Lalala.

Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
Lavajoen. Olen jo Venäjällä. Aaltopahvikortteja tulossa pian.

Mikä sinä todella olet?
Urbino. Kuulostan urpolta, mutta olen italialainen kaupunki.

Nyt tuli niin kovan luokan paljastuksia, että loppupäivä menee tätä informaatiota sulatellessa!

Hömppäkirja viikonlopun ratoksi

Lukaisin tanskalaisten Bridget Jonesin, Ninnin päiväkirjan.

Ninnin päiväkirja -teoksen ovat kirjoittaneet Henriette Lind, Lotte Thorsen ja Anette Vestergaard. Kirja on tehty tanskalaisessa Politiken-lehdessä julkaistujen novellien pohjalta.

Kuva.

Äärimmäisen kevyttä mutta viihdyttävää hömppää, yhdessä illassa luettu. Juuri tästä on kevyt hömppäkirja tehty: kolmekymppinen sinkku joka ei halua olla sinkku, shoppailua ja shampanjaa.

Tarina on tehty myös elokuvaksi ja Tanskassa Ninnistä (joka on tanskaksi Nynne) on tehty myös tv-sarja.

Vesivahinko

Kylän keskustassa oli vähän vesihässäkkää eilen. Tässä taisi hetkellisesti toteutua asunnonetsijän unelma "koti keskustasta järven rannalta".

Sitä kaivinkoneenkuljettajaa, joka sohaisi päävesiputken rikki, mahtoi harmittaa melkoisen paljon.

Onneksi olin noin kymmenen minuuttia ennen vedentulon loppumista ehtinyt käydä suihkussa. Shampoot päässä tämä juttu ei olisi enää tuntunut yhtä huvittavalta.

Laiska, mutta muuten ihan mukava

Elämä on mukavaa. Kaikessa lyhykäisyydessään: treenailut jatkuvat säännöllisesti, käsityöt etenevät epäsäännöllisesti, kirjoja on luettu ja bb:tä on seurattu. Niin ja yksi uusi harrastus on aloitettu. Kaikesta olisi kaikenlaista asiaa mutta laiskuus vaivaa. Päässä pyörii asioita mutta niitä ei saa kirjoitettua tai sitten saa kirjoitettua vain puolivalmiita tekeleitä. Luonnoksissa on reilu puolenkymmentä puolivalmista tekelettä, joita en saa julkaistua kun en saa aikaiseksi viimeistellä, lukea ajatuksella ja poistaa typoja. Tai ne on muuten vaan ihan kesken. Onpa siinä kova homma, niin. Laiska mikä laiska!

Syksy kaikkine ihanine väreineen on joka tapauksessa upeaa aikaa. Nautin.

Venyy, venyy

Venytteleminen on yksi liikkujan perustarve. Venyttely palauttaa lihaksen omaan pituuteensa, rentouttaa, vauhdittaa verenkiertoa, vähentää harjoituksen jälkeistä lihaskipua sekä loukkaantumisriskiä ja lisää liikkuvuutta. Kissa on paras esimerkki venyttelyn jalosta taidosta: ei ole olemassa kankeaa kissaa. Kissa ymmärtää tehdä venytykset myös heti unilta noustuaan.

Kuva.

Onko venyttely tarpeellista?

Viime aikoina olen törmännyt juttuihin ja tutkimuksiin, joissa torpataan venyttely melkein kokonaan. Täällä ja täällä on artikkelit "Onko venyttely tarpeellista" ja "Väärin venytelty". Jaa-a. Nämä ovat aiheuttaneet kovasti mietintää. Kaiken kruunasi (muuten) viisas fysioterapeuttini, joka sanoi, että hän itse ei koskaan juoksemisen jälkeen venyttele kuin etureidet. Lihas kuulemma pitää joskus enemmän pienestä liikuttamisesta kuin venytyksestä. Lantion alueen lihakset kuulemma pitävät esimerkiksi minikyykyistä (selkä suorana kyykkyyn, eli kovin alas ei pääse). Hyvä liike sekin on, mutta korvaako tällainen venyttelyn?

Toki on hyvä, että tulee mietittyä asioita eikä venyttele vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. On tullut samalla kuunneltua itseä ja mietittyä juuri itselle parhaita tapoja tehdä lihashuoltoa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: on!

Kireät lihakset ja lantion virheasento kipeyttävät selkää niska-hartiaseutua myöden. Nämä kivut ja lukkotilat ovat sen verran tuttua kauraa, että koen venyttelyn olevan enemmän kuin paikallaan. Istumatyöläisellä joka tapauksessa lonkan koukistajat kiristyvät ja jäykistyvät. Sitäpaitsi juoksu on melko yksipuolista liikuntaa. Liiallinen venyttely saattaa tehdä lihaksista liian väljiä, mutta normaali tavisvenyttelijä kuten minä ei varmastikaan siihen pysty.

Ennen lenkkiä en venyttele. Se ei tunnu hyvältä, tuntuu siltä että sitten lenkillä ei lihaksissa ei ole voimaa. Ihanteellinen aika venytellä on pari tuntia lenkin jälkeen.

Jalaksissa on paljon venyteltävää:

• Lonkan koukistaja

Juoksijalla lonkan koukistaja on tärkeässä roolissa ja kiristyy usein. Juostessa saa vauhtia lonkan koukistajan ojentuessa riittävästi jotta jalka saa "kuopaistua" vauhtia takaa. Jos lonkan koukistaja on kireä, ei juoksu kulje.

• Pakarat

Juoksussa tärkeä lihas. Lonkan ojentuminen saadaan aikaan supistamalla pakaraa ja takareittä. Pakaralihas myös pitää yllä oikeaa lantion asentoa.

• Reiden lähentäjät ja loitontajat

Reiden lähentäjän kireys saattaa kiertää polvia sisäänpäin. Minulla on siihen muutenkin taipumusta: kyykyissäkin joudun keskittymään siihen, ettei polvi kierry sisään. Syytä venytellä, koska se osuus tuntuu muutenkin aina kireimmältä, tavallaan siis myös hankalin ja tylsin paikka venyttää. Reiden loitontajan kireys tai heikkous päästää lantion helposti keinumaan, jolloin kipeytyy selkä.

• Pohkeet ja akillesjänne

Pohkeiden ja akillesjänteen kireys altistaa penikkataudille.

• Etu-ja takareidet

Etu- ja takareidet on oltava tasapainossa. Etureiden kireys vähentää ponnistusvoimaa. Etureidet ovat usein vahvemmat kuin takareidet, pitää muistaa vahvistaa kumpiakin.

Kuva.